Kiven hiominen oli maailman tylsintä ja hitainta puuhaa, mutta siinä ajatukset saa juosta ihan muualle. Opiskelukaveri totesi myöhemmin neulonnalla olevan sama ominaisuus. Niitä hetkiä kaipaa pieni ihminen! Kaikessa kiireessä sitä ei vain muista, kuinka virkistävää on unohtaa hulina ja vain tehdä yksinkertaista hommaa. Kiveä kiillottaessa ajatus lähti laukkaamaan, ja luovuus. Kiveä hioessa ideoita riitti jakaa muillekin.
Kivestä
Suomen kallioperä on vanhaa syväkiveä, joka on kestävää ja vahvaa. Sitä on siksi helppo työstää, sillä se ei murene pehmeämpien kalkkikivilajien tapaan.
Idea
Olen asunut ystäväni kanssa kaksi kivaa vuotta Pihliksessä, noin neljän kilometrin päässä koulustamme. Pihliksessä löysin luontosuhteeni ja rakkauden liikkumiseen. Pihliksessä olen viettänyt kaksi yötä metsässä, oppinut laskemaan lumilaudalla, kestinnyt kymmeniä ihmisiä, katsonut sata elokuvaa, kuunnellut tuhat levyä, lukenut kymmeniätuhansia kirjansivuja ja ajatellut, ideoinut, kokenut ja kasvanut. Jos joku paikka Kaupungissa, Pihlis jää mun sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. Siksi etsin rannastamme kivenmurikan ja hioin siitä korun muistoksi.
Kivestä
Kouluilla on harvoin mahdollisuuksia hankkia kiviteknologisia työstövälineitä, sillä tekniikoita varten tarvitaan erilliset kivitilat. Kivitilat vaaditaan kiven työstämisessä syntyvän kivipölyn takia, jota varten tiloissa on oltava saostuskaivot. Kivipöly ei saa joutua hengitysteihin, joten kiventyöstökoneet on varustettu vesikaukaloin tms.
Kiveä voi hioa myös ilman koneita ja tiloja. Kivestä voi pyöritellä pyöreitä niin, että ottaa jo valmiiksi pyöreähkön kiven, asettaa sen kiviselle alustalle (vaikkapa kalliolle) ja alkaa pyörittelemään lankunpätkällä. Tekniikka on kuin nopeutettu kosken kuohu.
Kivi on tärkeä materiaali maailmassa, joten sitä voisi havainnoida opetuksessa vaikkapa keväisellä kalaretkellä koskelle (itsetehdyillä ongilla ja vaapuilla, tietty), jossa vesi pyörittelee kiviä sileiksi. Maantiedon opettajan kanssa voisi miettiä yhteistyötä: olisiko mahdollista sovittaa aikatauluihin kiviosuus yhtä aikaa. Maantiedon tunnilla materiaali, teknisen tunnilla käytäntö. Bilsan open antamia lajintunnistustehtäviä voitaisiin tehdä samalla. Kotitalousopettajan kanssa opeteltaisiin etukäteen laittamaan helppoa retkiruokaa ja pohtimaan jokamiehenoikeuksia ja retkeilyvarusteita. Samalla reissulla voisi pyöräillä paikkakunnan historiallisten raunioiden ohi ja tutkiskella menneiden asuinsijojen kivijalkoja.
Miksi ei? Lukujärjestykset, lisätyö, ylimääräinen vaiva. Tehköön kivitöitä ne, joilla on siihen tilat ja laitteet?
Sivuaineopinnot sisältävät kiviteknologiaa korukiven ja johonkin muuhun projektiin kytketyn yksityiskohdan verran.
Kiveä voi hioa myös ilman koneita ja tiloja. Kivestä voi pyöritellä pyöreitä niin, että ottaa jo valmiiksi pyöreähkön kiven, asettaa sen kiviselle alustalle (vaikkapa kalliolle) ja alkaa pyörittelemään lankunpätkällä. Tekniikka on kuin nopeutettu kosken kuohu.
Kivi on tärkeä materiaali maailmassa, joten sitä voisi havainnoida opetuksessa vaikkapa keväisellä kalaretkellä koskelle (itsetehdyillä ongilla ja vaapuilla, tietty), jossa vesi pyörittelee kiviä sileiksi. Maantiedon opettajan kanssa voisi miettiä yhteistyötä: olisiko mahdollista sovittaa aikatauluihin kiviosuus yhtä aikaa. Maantiedon tunnilla materiaali, teknisen tunnilla käytäntö. Bilsan open antamia lajintunnistustehtäviä voitaisiin tehdä samalla. Kotitalousopettajan kanssa opeteltaisiin etukäteen laittamaan helppoa retkiruokaa ja pohtimaan jokamiehenoikeuksia ja retkeilyvarusteita. Samalla reissulla voisi pyöräillä paikkakunnan historiallisten raunioiden ohi ja tutkiskella menneiden asuinsijojen kivijalkoja.
Miksi ei? Lukujärjestykset, lisätyö, ylimääräinen vaiva. Tehköön kivitöitä ne, joilla on siihen tilat ja laitteet?
Sivuaineopinnot sisältävät kiviteknologiaa korukiven ja johonkin muuhun projektiin kytketyn yksityiskohdan verran.
Idea
Olen asunut ystäväni kanssa kaksi kivaa vuotta Pihliksessä, noin neljän kilometrin päässä koulustamme. Pihliksessä löysin luontosuhteeni ja rakkauden liikkumiseen. Pihliksessä olen viettänyt kaksi yötä metsässä, oppinut laskemaan lumilaudalla, kestinnyt kymmeniä ihmisiä, katsonut sata elokuvaa, kuunnellut tuhat levyä, lukenut kymmeniätuhansia kirjansivuja ja ajatellut, ideoinut, kokenut ja kasvanut. Jos joku paikka Kaupungissa, Pihlis jää mun sydämeeni ikuisiksi ajoiksi. Siksi etsin rannastamme kivenmurikan ja hioin siitä korun muistoksi.
Kiven työstäminen
1. Valitse kivi. Kastele kivi, niin näet, miltä se näyttää hiottuna
2. Poraa mahdolliset rei'ät. Jos kivi halkeaa, se ei harmita niin paljon vielä tässä vaiheessa. Poraa aina veden alla. Käytä kiveä kovempia timanttiteriä, irrota porakoneesta aina käytön jälkeen. Poraa pienillä kierroksilla (100-200 r/min). Älä paina liikaa, sillä kivi murtuu herkästi liiassa paineessa
3. Sahaa kivi muotoonsa. Viivat voi piirtää esimerkiksi messinkilangalla tai tussilla. Sahaus onnistuu esimerkiksi korukiven hiontalaitteen sahauslaikalla (vain suora sahaus!). Jäähdytä sahattava kappale viileällä vedellä. Terä on turvallinen pehmeille materiaaleille - varo kynsiä (kirvelee myöhemmin).
4. Hio kivi. Hyödynnä koko terän leveys. Pidä hienohionnassa sormet kauempana.
5. Kiillota kivi. Levitä tinaoksidijauhe-vesimassaa kiillotusalustalle (pyörivä levy + karkea nukka). Kiillota ulkokehällä Lopullinen tulos näkyy kuivan. Vuolukiveä ei voi saa kovin kiiltäväksi koneella, joten kiillota vuolukivi vahalla tai öljyllä.
Korukiven hionta
Kivitiloistamme löytyy kolme samanlaista korukiventyöstöpistettä. Vasemman puoleinen laikka sahaa, oikealla puolella harmaa kivitahko hioo ronskimmin ja punainen hiomakivi hioo sileämmäksi. Keskelle sijoitetun moottorin alapuolella on kaksi mustaa pientä vipua - niitä kääntämällä saa molemmille puolille juoksevan veden, joka estää kivipölyä joutumasta hengitysilmaan. Vesialtaista on poistot kivitilojen saostuskaivoon.
Kun kivi alkoi olla sileä joka puolelta ja malli sellainen kuin halusin, oli aika siirtyä kiillottamaan kiveä kiillotusalustalle. Alusta muistuttaa hieman savenvalajien dreijaa: levy pyörii ympäriinsä, ja puuha on sotkuista. Karhean levyn päälle laitetaan tinaoksidijauhe-vesi-mönjää, levy laitetaan pyörimään ja kivi viimeistellään kiiltäväksi.
Rapatessa (ja kiillottaessa) roiskuu:
Kiven työstäminen oli hauskaa, mutta se ei ollu todellakaan mitään nopia juttu. Tuli mieleen kesällä ihailemani afrikkalaiset patsaat. Niitä on ehkä muutama tunti täytyny tehä. Kuvassa Proud Woman. Respect!
.JPG)
