Lähtökohdat

Aikaisempi kokemus?



Leikkuulauta, jonka tein neljännellä luokalla alakoulussa. Se puolivuotinen olikin ainoa kokemukseni peruskoulun teknisestä työstä (ja ylipäätään kovista materiaaleista ja teknologiasta) ennen yliopistoa.


25 opintopistettä teknologiakasvatusta

Savonlinnassa on tarjolla sekä perusopinnot että aineopinnot teknologiakasvatusta sivuaineena. Haku tapahtuu sivuainehaussa, ja mikäli yli 16 ihmistä (opiskelupaikkojen määrä) on halukas aloittamaan perusopinnot, järjestetään tentti. Tentissä kysyttiin puuasioita verkkomateriaaliin pohjautuen.

Kun saimme tietää, ketkä pääsevät opiskelemaan seuraavana syksynä pajalle, suunnittelimme vielä ennen kesälomaa puuprojektit, jotta saisimme jokainen sopivan määrän puuta kuivumaan kesäksi. Piirsimme projektimme Vertexillä, joka on CAD-ohjelma (computer-aided design). Puolet ryhmästämme kävi tekemään puuprojektia, toinen puoli suunnitteli metallityön ja ryhtyi metallihommiin.

Minä aloitin puupuolella. Suunnittelin äitini kapiokirstun pohjalta modernin suoralinjaisen kirstun, johon tein kaarevan liimapuukannen rimoja höyläämällä. Kirstusta tuli viimein sininen merenneitoarkku, ja säilytän siinä tärkeitä käsityöjuttuja: lankoja, työvälineitä ja muuta tilipehööriä.

Kirstun valmistamiseen meni lähes koko vuosi, sillä lähdin nollasta ja tarvitsin hyvin paljon ohjausta lähes jokaisessa vaiheessa. Muistan, kuinka sain itse liimattua, jyrsittyä ja hiottua kirstun pohjaan tulleen koristelistan. Samaan syssyyn vaihdoin vielä itsenäisesti alajyrsimen terän. Olin tavattoman ylpeä itsestäni! Pienen kirstun valmistamisessa opinkin perustaidot puuntyöstöstä, eikä konesali tuntunut enää kamalalta paikalta.

Kuitenkin ennen kun säntäsimme projektiemme pariin, harjoittelimme yhdessä liimapuulevyn tekoa. Jokainen sai pätkän mäntylankkua, josta höylättiin ja sahattiin aihio - millekäs muullekaan kuin leikkuulaudalle. Muoto laudastani pyöreän ja jyrsin hieman reunaa. Puupuolella kokeiltiin myös sorvausta. Sorvaustyöaihe oli kaikilla sama eli vati. Sorvaus oli tavattoman kivaa!

Metallipuolella aloitimme hitsauksen tekemällä kaasuhitsausharjoituksen. Ensin kulmattiin kaksi samankokoista ohutta teräslevyä vastakkain ja sulatettiin ne yhteen ylhäältä (ns. kaasuhitsarin vala). Sitten hitsasimme lisäaineen kanssa toiselle puolelle jääneen laipotetun railon kiinni. Seuraavaksi viilasimme putkenpätkän pään toiseen putkeen sopivaksi ja kokeilimme hitsata lisäaineella putkia yhteen. Eri vahvuiset kappaleet eivät ollutkaan noin vain yhdessä, saimme monipuolista harjoitusta opettajan henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Harjoitus oli hirmu hyvä. Siinä käytiin läpi mm. seuraavat metallintyöstökoneet:

- metallivannesaha
- kaarisakset
- metallinkulmausprässi
- metallinauhahiomakone
- kaasuhitsauslaitteisto
- käsityövälineistä rautasaha, viila, lukkopihdit



Metallipuolella en ehtinyt olla niin paljon kuin puupuolella, mikä näkyi selvästi aineopinnoissa. Harjoittelin takomista takomalla kahvat kirstuuni lattaraudasta. Tämä työ oli kaikkein mieluisin, sillä muutaman epäonnistuneen kappaleen jälkeen aloin ymmärtämään metallia ja sain jopa muutamia ihailevia kommentteja valmiista kahvoistani.

Lisäksi hitsasin MIG-hitsauksella kasaan käytäväraudan mummon kasvimaalle. Käytävärauta oli todella yksinkertainen työ, sillä siihen tarvi vain neljä hitsauspistettä. Sain armahduksen opettajalta, sillä olin panostanut metallipuolella takomiseen. Hieman pakkasi naurattamaan, kun kuljettelin junassa sitten pitkävartista Mummon rautaa mummolle lahjaksi.


3 opintopistettä käsityötieteen opiskelijoille

Toisena opiskeluvuotena aikana opiskelimme myös tekstiilikäsityopeopiskelijoiden kanssa teknistä. Tehtävänämme oli suunnitella koru ja valmistaa pirta. Pakotin kuparista pylpyröitä, joihin porasin reiät ja joita hioin kiillon saamiseksi. Kuvassa rannekoru ja nappikorvikset. Jos kohta koruprojektissa sai ideoida ja tehdä oikeastaan mitä vaan, pirta oli melkoisen valmiiksi pureskeltu juttu. Sitä oli kuitenkin hauska tehdä, ja samalla ohjata muita luokkalaisia, joilla ei ollut kokemusta teknisestä.

Kesä 2013



Teknologiakasvatuksen opinnot muuttivat ratkaisevasti elämäni kulkua. Kesätöissä puutarhalla olin aina hollilla, jos tekniikka petti. Ei enää jännittänyt huoltaa pyörää. Ympärillä näki paljon uutta: esimerkiksi ison kirkon (kuvassa) rakentajat saivat minulta fiktiivisen hatunnoston. Tieto lisääntyi paljon, mutta viimeistään syksyllä huomasin 35 op:n opintoja aloitellessani, että en tiedä vielä mitään. 

Miksi sitten aineopintoja?

Tulen maanviljeiljäsuvusta, jossa käsityö on ollut elinehto. Työnjako on maaseudulla ollut perinteisesti vahvasti sukupuolittunut naisten hoitaessa tilanpidon ja miesten pyöriessä pellolla ja konepajoilla. Emännistä ja isännistähän sitä puhutaan. Omien kokemuksieni mukaan jako on luonnollinen, vaikka omien taipumusten mukaan sitä maatiloillakin toimitaan. Jako on tietenkin yleistys ja kärjistetty, mutta jotakin perää siinä on. Isä ja veljeni ovat hoitaneet kotona kaikki tekniikkajutut, ja hyvin ovat hoitaneetkin. Olen aina ollut salaisesti kiinnostunut tekniikasta, mutta täysin kädetön vehkeiden ja laitteiden edessä (jos nyt ei tietotekniikkaa lasketa) - enkä vähiten "miesten maailman" takia. Enhän minä siellä pärjäisi, ujo, nuori ja tietämätön nainen. Samansuuntainen tarina on siskollani, joka nykyisin hoitaa peltotöitä ja konehommia avomiehensä kotona siinä missä miehetkin ja ajelee mielellään traktorilla. Hän on tavattoman rohkea uskaltautuessaan asettautua maataloustuottajan rooliin!

Uskon, että moni muukin nainen on kokenut saman kohtalon. Enkä tarkoita tällä maanviljelijäperheen sukupuolijakoa, vaan yleistä jakoa miesten ja naisten töihin. Liian usein törmään nuoriin naisiin, jotka kamppailevat rikkoutuneen pyöränkumin tai lampun vaihtamisen kanssa. He eivät uskalla tarttua toimeen, sillä mieltävät sen vaikeaksi tekniikkalajiksi, josta eivät heiveröisen naisen roolissa selviäisi.

Valitsin käsityötieteen rinnalla opiskeltavaksi sivuaineeksi teknologiakasvatuksen, sillä halusin saada lisää näkemystä käsityöhön ja ymmärtää paremmin historiaa ja juuriani. Ja toivottavasti joskus saisin ja osaisin rohkaista tarttumaan toimeen, vaikuttamaan ja näkemään asiat laajemmassa mittakaavassa!