Puukko 3/3: lesta ja tuppi

Lesta

Lesta on yleensä puusta valmistettu terän suoja, joka suojaa tupen sisässä terää, mutta ennen kaikkea kantajaansa terältä. Lestan valmistaminen onnistuisi nykytekniikalla esimerkiksi CNC-jyrsimen avulla, mutta me valmistimme sen perinteisin menetelmin talttaamalla. Tulipa harjoitettua välillä käsityövälineidenkin käyttöä. 

Piirsin koivunpalaselle puukon terän muodon, ja lähdin talttaamaan kerros kerrokselta puuta pois. Talttasin uran niin syväksi, että terä mahtui siihen paksuimmasta kohdastaan. Siisti lopputulos ei nyt ollut tavoite, sillä lesta jää nahkan sisään. Seuraavaksi liimasin päälle suoran koivunkappaleen.

Sitten muotoilin lestan ohuemmaksi nauhahiomakoneen ja viilojen avulla. Pyrin ohentamaan lestaa tasaisesti joka puolelta. Lestasta kannattaa tehdä melko ohut, sillä sen muoto jää näkyviin nahkan alta. Pyöristin lestaa hieman suultaan, jotta se näyttäisi kivalta valmiissa tupessa. Toisaalta liian ohut saattaa haljeta jo hiontavaiheessa, tai kuten Noonalle kävi, nahkan sisässä. Suosittelenkin hiomaan varovaisesti, kun jäljellä on enää vähän materiaalia. Lestaan kannattaa lopuksi porata pieniä reikiä, jotta mahdollinen käytössä syntyvä kosteus pääsee sielä ulos.

Tupen ompelu

Tein puukkoon umpitupen, jota varten valitsin reilun palan naudannahkaa. Nahkan korkein osa mitataan puukon leveimmänosan kohdalta. Tällöin puukko pysyy hyvin tupessaan. Tässä vaiheessa kannattaa suunnitella, mihin haluaa sauman. Minulla se tuli jalkaa vasten, piiloon. Se voi olla myös takana (eräässä yläkoulussa tuppi tehtiin aina näin, jolloin lestaa ei tarvinnut tehdä ollenkaan).

Laitoin palan likoamaan haaleaan veteen niin, että se kastui (5 minuuttiakin riittää). Kokeile, kumpaan suuntaan nahka joustaa. Ompele niin, että nahka joustaa leveyssuunnassa. Asettele nahka sileä puoli pöytää vasten eli ulospäin. Kostea nahka imee itseensä likaa, joten kannattaa ommella tuppi puhtaalla alustalla (mitä höyläpenkki ei useastikaan ole).

Kiinnitä nahka kelmulla suojatun puukon ympärille puristimilla, kuten kiinnittäisit kankaan nuppineuloilla mallinuken ympärille. Käytä ompelemisessa pikilankaa.Tee ompeluun tarvittavat reiät naskalilla yksi kerrallaan, jotta nahka ei pääse löystymään. Ompele kahdella neulalla. Päättele lanka muutamalla pistolla takaisin päin.

Seuraava vaihe jäi minulta tietämättömyyttäni tekemättä. Puukkomies neuvoi, että nahka täytyy silittää, jotta se näyttää hyvältä. Silittäminen käy vaikkapa lusikan varrella: painele lestan ja tupen muoto esiin ja nahka kiiltäväksi varrella vedellen. Siksi tuppeni näytti kuivatessaan suoleen puristetulta makkaralta.

 Pidä puukko tupen sisällä, kunnes nahka kuivuu. Laita varovasti hieman puuliimaa saumaan ompeleen ulkopuolelle, jotta tuppi olisi tiivis ja kaunis. Hio tai leikkaa ylimääräinen nahka pois.

Tupen voi koristella esimerkiksi kääntämällä reunan sisälle, polttamalla kuivana kuvioita, tekemällä valu- tai muita metallikoristeita jne... Koristelin puukkoni polttokynällä kuvioimalla. Tupen renkaan taivutin pyöröteräksestä, jonka sitten hiekkapuhalsin (koska teräkin on puhallettu). Renkaan kiinnitin nahkapaskalla tekemääni reikään tupen yläreunaan. Vyölenkin leikkasin nahkasuikaleesta. Olen tyytyväinen tupen ulkonäköön, vaikka se ei olekaan niin hyvä mitä se voisi olla. Nyt se ei kuitenkaan näytä makkaralta, mikä on ehkä pääasia. 

Viimeistelin puukon hionnan terottamalla sen tahkolla vielä ennen kuin totesin sen valmiiksi.

Puukon huolto

Tein puukon käyttöesineeksi. Valmistamiseen on uhrattu lukuisia tunteja ja hikikarpaloita, joten haluan, että se pysyy hyvänä mahdollisimman kauan. Tuppi on syytä puhdistaa ja rasvata tasaisin väliajoin käytöstä riippuen. Tavallinen kenkärasva käy mainiosti nahkan hoitoon (minulla sattui olemaan mehiläisvahapitoista vahaa kaapissa). Puhdista nahkan pinta, anna kuivua, levitä vaha kankaanpalalla (vaikka vanhasta paidasta leikatulla rievulla), anna kuivua ja hankaa kiiltäväksi. Kuivaa terä aina ennen tuppeen laittamista, jotta se ei pääse ruostumaan. Terota terä aina tarvittaessa, sillä tylsä puukko on aina riski!