Tekno-oppia: Puujalkoja

Muutaman viikon heräilin aamusin ahistukseen teknisen suhteen. Tuntu, että ihan oon väärin valinnu opinnot ja elämäni kulun. Josaki välisä sitä sitte tajus, että tää on mahtava tilaisuus kokeilla laitteita ja tekniikoita. Pajalla on vaikka mitä konehia, nyt on revittävä ilo irti niistä ja opeteltava kaikkea mahollista. Sorvin ääreen palaaminen viikon tai kahen tauon jälkeen ei oo helpoin projekti, mutta blogin kirjotus auttojärjestämään ajatuksia ja rakentamaan reaaliajassa omaa teknoidentiteettiään. Pajan kynnys on madaltunu myös itsenäisellä työskentelyllä ja opiskelukamujen kans aikaa viettämällä.

Ekana teknologiaopintojen vuotena tykästyin sorvaamiseen, vaikka pääsinkin kokeilemaan vain vadin sorvaamista. Tänä vuonna vaihtoehtoja oli valtavasti. Epäkeskosorvausta, segmenttisorvausta, mallitarkkaa sorvaamista, metallisorvausta... Minä halusin sorvata koivupuusta neljä jakkaranjalkaa, joten kopiosorvi oli tähän oikea valinta. Kapeisiin ja siroihin muotoihin inspiroi kotituvassa aina ollu Eimi ja muut perinteiset jakkarat, joita yllättäen kyläpaikoissa ja kirppiksillä alkoi kiinnostuksen herättyä näkymään. Keinu on nähny monet takamukset, ilot ja surut ja sillä on aina ollu oma paikkansa keittiön nurkassa puuhellan vieressä. Alkuperästä mulla ei ole tarkempaa tietoa, muutako että parisenkymmentä vuotta sitten edesmennyt pappani sen oli aikoinaan jostakin huutokaupasta kotia kantanu.

Kopiosorvaus

Kopiosorvin mallineen avulla saadaan sorvattua haluttu muoto useampaan kertaan. Mallinneen piirsin eka pahville, jolta jäljensin sen edelleen 10mm vanerille. Reiät on porattu mallinneen kiinnittämistä varten. Kuvassa vanerin oikea reuna on siis tulevat muodot, jotka nauhahiomakoneella hioin viivoja pitkin. Ylä- ja alareunassa on ylimääräistä (jalkojen korkeus 420). Toisesta päästä tulee kiinnitystappi, toisen pään ylimääräiset sorvatut puut aion hyödyntää jossakin muussa projektissa.

Noona sorvaa omaan projektiinsa vähän paksumpaa mallia, joten hänen täytyi tehdä liimalevypalikat sorvausta varten. Minä sain tehtyä koivulankusta neljä sorvausaihiota sahaamalla ja höyläämäällä, koko noin 50X50X500. Aihioiden molempiin päihin sahasin ristit sorviin kiinnittämistä varten. Kolojen avulla aihiot pysyvät tukevasti kara- ja siirtopylkkien välissä. Pyöristin kulmat vielä käsihöylällä, jotta puu ei repeytyisi niin herkästi sorvattaessa.

Toisesta päästä sorvausaihio kiinnitetään karapylkkään...

... ja toisesta siirtopylkkään. Kopiosorvauksessa sorvataan lieriötä kärkien välissä: lieriön sorvaaminen onkin toiselta nimeltään kärkivälisorvausta.

Kopiosorvi ei toimi ilman päälle käännettävää suojapleksiä, sillä pleksi painaa kiinni ollessaan laitteen mikrokytkimiä, jotka avaavat virtapiirin. Ennen sorvausta mitoitetaan sorvattavan muodon matalin ja korkein kohta mallineen avulla.

Itse sorvaus tapahtuu käsipyörää pyörittämällä. Kun saa sorvattua yhden kerroksen, lasketaan terää lisää. Huomaa sorvaajan asiaankuulumaton vaatetus: löysä paita ei ole pajapaita. Kynsilakka on jopa suositeltavaa, koska huomiovärillä merkityt sormenpäät muistuttavat koko ajan olemassaolostaan ja lisäävät työturvallisuutta. Käytä kuulosuojaimia, ja mieluiten maskia, mikäli et ole rillipää.

Vihreä siirtopylkkä liikkuu mustien johteiden varassa käsipyörää pyörittämällä. Alareunassa näkyy mallitulkki, joka mukailee mallineen muotoja ja liikuttaa terää, joka sitten kopioi muodot sorvausaihioon.

Hiomaton timantti

Sorvaus on valmis! Kun aihio oli halutuissa mitoissa, hioin pinnan hiomapapereilla
(alotin karhealla 60, sitten 100, 180 ja vielä viimeistely 320 -papereilla).