Puukko 1/3: terä

Sano puukko? Anna kullalles' suukko!

Puukko on suomalaisen käsityökulttuurin ylpeys. Puukon erottaa veitsestä terän kiilamainen muoto, jonka ansiosta puukko on monipuolinen työkalu. Yleispuukko soveltuu mm. vuolemiseen, leikkaamiseen ja pistämiseen. Lisätietoa erilaisista puukoista esimerkiksi Taisto Kuorttin nettisivuilta ja Puukkofoorumilta. Puukon terää taottaessa ja kuumakäsittelyjä tehdessä pääsee tutustumaan monipuolisesti metallin ominaisuuksiin. Helan upotus vaatii tekijältään tarkkuutta.



Perinteisen puukon valmistus on hidasta puuhaa, eikä sitä ehdi mitenkään tehdä peruskoulun oppitunneilla. Esimerkiksi eräällä yläasteella puukon terä tehdään niin, että lattahiiliterästä venytetään toisesta reunasta ohuemmaksi, ja muu muotoilu tehdään täysin rälläkän ja hiomakoneiden avulla. Oppilaat saavat hieman tuntumaa metallin työstämiseen takomalla. Jos joku innostuu oikein kovasti, hän saa varmasti neuvoja pidemmälle etenemiseen opettajalta. Toisessa yläkoulussa puukko taotaan neliöteräksestä, jolloin oppilaat saavat enemmän kokemusta takomisesta muokatessaan neliöstä lattarautaa. Toisaalla puukon takomiseen käytetään vanhojen viilojen terästä, mikä on mielestäni hauska idea kestävää kehitystä ajatellen. Se on myös historian kunnioittamista: kylän seppä takoi mestarillisia töitä vanhoista työkaluista. Viilateräs sopii hyvin puukonteräksi, koska metalliseos on kulutuksen kestävää.

Puukon osat





Terän taonta

Hiiliteräs soveltuu puukon teräksi kestävyytensä takia: hiiliteräksinen puukko pysyy terävänä. Ruodin ja terän takomisen sekä terottamisen jälkeen terälle saadaan lisäominaisuuksia kuumakäsittelyjen avulla.

Puukon takominen aloitetaan metallin valinnasta. Taoin terän 0,8% hiiliteräksestä (tällä hiilimäärällä seostettu rauta taipuu hyvin aloittelijankin iskuihin - metallin ominaisuuksiin voi tutustua lisää esim. hakusanalla "metallurgia" tai Lepolan ja Makkosen Materiaalit ja niiden käyttö -kirjan avulla). Sahasin 35mm leveästä lattateräksestä 100mm aihion, jonka sitten kiinnitin hitsillä neliörautaan. Näin terää on helpompi lähteä takomaan: kappale kestää silloin kovatkin vasaraniskut.

Ensin taotaan ruoti. Kuumenna aihio ahjossa hehkuvan punaiseksi ja iske noin 30mm aihion päästä molemmille sivuille lovet alasimen reunaa hyväksi käyttäen. Lovet toimivat ruodin ja terän rajoina. Asetu taottaessa terän taakse ja iske vinosti eteenpäin, poispäin itsestäsi. Näin ruoti lähtee venymään. Oikaise ruoti aina viimeisenä ennenkuin kuumennat aihion uudelleen, jotta pääset muotoilemaan hehkuvaa rautaa heti ahjossa kuumentamisen jälkeen. Venytä ruotia vähintään sen pituiseksi, että se yltää ainakin puukon kahvan puoliväliin saakka. Tällöin puukosta tulee tukeva. Ruoti voi olla myös koko kahvan mittainen, jolloin se jää näkyviin kahvan päässä. Designerin valittavissa!

Ruodin taonnassa tärkeintä on tehdä siitä leveyssuunnassa kiilamainen, jotta hela saadaan upotettua paikalleen. Pidä ruoti tasapaksuna tasoittamalla metalli viimeisillä iskuilla ennen kuumennusta. Kun ruoti alkaa näyttää valmiilta, suorista se.

Pidä työskentelyn aikana alasin puhtaana, sillä metallista irtoava karsta jättää jälkensä taottaessa.



Kun ruotia on venytetty tarpeeksi, tarkista vielä ennen hitsin irrottamista, että terä ja ruoti ovat suorassa toisiinsa nähden.

Jos terän ruodin vastainen pää (eli tuleva kärki) ei ole vino tai siinä on esimerkiksi hitsauksesta jäänyttä lisäainelankakokkaretta, katkaise pää rälläkän katkaisuterällä sopivan vinoksi.

Nyt alkaa itse terän taonta. Jos mielessä on tietynlainen puukko tai jokin selvä käyttötarkoitus, ota selvää, millainen terä tulee silloin kysymykseen. Esimerkiksi terän pituus ja paksuus vaikuttavat puukon ominaisuuksiin. 

Tärkeintä terää taottaessa on muistaa, että kaikki iskut lyödään selkään, ei koskaan suoraan terään. Näin estetään terän liiallinen karkaistuminen ja halkeimien syntyminen. Terän taonnassa menee helposti sekaisin, kumpi puoli on terä ja kumpi selkä, sillä alussa selkä näyttää terältä ja terä selältä. 



Kuumenna siis metalli ahjossa hehkuvan punaiseksi ja ryhdy suoristamaan puukon selkää. Se tapahtuu siten, että pidetään aihion pystyssä terän puoli alasinta vasten ja lyödään pajavasaralla selkää pyöreämmäksi. Lopulta terä alkaa muistuttaa keihäänkärkeä. Tasoittele tyssääntynyttä metallia molemmille lappeille alasinta vasten, mutta älä tao litteäksi, jotta materiaalia jää venyttämiseen.

Alla olevassa kuvassa on minun näkemykseni keihäänkärjestä... Terästä tuli lopulta melko lyhyt, joten suosittelisin tekemään viisteestä loivemman ja pyöristämään terän muotoa myös toiselta puolen niin, että nostaa aihion irti alasimesta ja takoo vain kärkeä.

Seuraavaksi on vuorossa terän venyttäminen. Käännä vasara ja naputtele terän puolta tyvestä kärkeen. Nosta kappaletta hieman viistoon, että iskut eivät osuisi suoraan ylhäältä päin. Seiso kappaleen takana ja iske vasaralla etuviistoon. Tasoittele lopuksi hallitusti ilman voimaa.

Terä on valmis! Selässä oli nähtävästi liikaa tavaraa ja terässä liian vähän, lopputuloksesta päätellen. Sivuprofiilin muotoilu taonnan jälkeen onnistuu kuitenkin mainiosti esim. smirgelillä tai nauhahiomakoneella. Tästäkin terästä tuli lopulta ihan nätti muodoiltaan. 

Vielä taonnan lopuksi normalisoi terä. Takoessa metalli nimittäin karkaistuu, eli sen hiiliatomit painuvat kasaan. Normalisointi ikään kuin palauttaa hiiliatomit normaaliin asentoonsa ja poistaa siten jännityksiä. Hehkuta siis terä vielä punaiseksi kauttaaltaan (varo, ettei terän puoli sula, sillä siinä metalli on ohuempaa ja kuumenee nopeammin). Työnnä kuuma terä käytettyjen hiilien tai vaikkapa hiekan sekaan metalliseoksen hiiliatomien haihtumisen välttämiseksi. Älä jäähdytä vedellä, vaan anna metallin jäähtyä omia aikojaan.

Mikäli terä ei ole taonnan jälkeen vielä mieleisesi, muotoile siitä sopiva smirgelillä. 

Terotus

Ennen terän lämpökäsittelyä se kannattaa teroittaa. Lämpökäsittelyn ideana on tehdä terästä kestävä ja kova, joten terottaminen on työläämpää sen jälkeen. 

Terottaminen onnistuu hyvin Tormekilla eli laatutahkolla. Tahko on pyörivä kivi, jolla voi terottaa terätyökaluja, esimerkiksi kirveitä, veitsiä, talttoja, saksia ja niin edelleen. Tahkolla voi tehdä kuiva- tai märkähiontaa. Terotin puukkoni Tormekilla märkähiomalla. Tormekissa terä asetetaan sopivan kokoiseen jigiin ja hiontakulmat säädetään halutunlaisiksi. Sitten vaan pyyhitään menemään, kunnes lopputulos miellyttää tekijää.

Lämpökäsittelyt

Lämpökäsittelyllä tehdään terästä kestävä. Lämpökäsittely auttaa siis terää pysymään terävänä ja suojaa sitä ulkoisilta rasituksilta. Vaikka terä olisi miten erikoismateriaalia, lämpökäsittely on kuitenkin tärkeä osa kestävää lopputulosta ajatellen.

Karkaise terä. Karkaistu teräs on kova ja hyvä pitämään muotonsa, mistä on hyötyä puukon terottamista ajatellen. Puukko pysyy terävänä ja puree hyvin. Terä kuumennetaan selkäpuolelta lähtien kirsikanpunaiseksi kaasuhitsausliekillä tai vaikkapa ahjossa. Jälleen on syytä varoa, että ohuempi teroitettu puoli puukosta ei kuumene liikaa, sillä selkä on paljon paksumpi ja kuumenee siksi hitaammin. Työnnä sitten terä hitaasti sivulle heilutellen jäteöljyyn teräpuoli edellä. Kasta vain alaosa terästä, sillä karkaisu heikentää terän kestävyyttä. Jos kastat koko terän ja ruodin, pahimmassa tapauksessa valmis puukko saattaa napsahtaa terän juuresta poikki. Liikuta terää varovasti edestakaisin sivusuunnassa, jotta öljy jäähdyttäisi terän mahdollisimman nopeasti. Karkaisussa käytettävä öljy saattaa syttyä palamaan, joten oppilaat eivät saa tehdä karkaisua ilman opettajan valvontaa. Terän jäähdyttyä voit halutessasi kokeilla karkaisun onnistumista viilalla kopauttaen. Jos ääni on lasinen, karkaisu on onnistunut.

Karkaisu heikentää terän kestävyyttä. Seuraavaksi terä on vielä päästettävä, jotta se saataisiin sitkeäksi ja kestäväksi. Päästä terä. Kuljeta puukon selkää pitkin hapekasta asetyleeniliekkiä, kunnes terä on oljenkeltainen. Silloin metalli on noin 235 asteista. Väriä on mielestäni hirmu hankala arvioida, joten päästäminen voidaan suorittaa myös tavallisessa sähköuunissa tai esimerkiksi muovilaitteistoon kuuluvassa uunissa, missä lämpöasteet saadaan asetettua erittäin tarkasti.

Lämpökäsittelin terän kolmeen kertaan, sillä ensimmäisellä kerralla karkaisuvaiheessa kastoin koko terän öljyyn ja toisella kertaa päästö epäonnistui ja terästä tuli sininen. Ensimmäisellä kerralla ruotiin jäi karkaisusta päästövärit. Päästövärit näkyvät myös kylminä (kertovat, missä asteessa metalli on käynyt). Hehkuvärit ovat puolestaan niitä, jotka hehkuvat, kun metalli on vähinään 600 asteista. Alimpana oljenkeltainen päästämisessä tavoiteltu lopputulos. 

 

Päästö- (vasemmalla) ja karkaisuväritaulukoista (oikealla) voi arvioida parhaiten lämpökäsittelyjen lämpötiloja. Lämpökäsittelyt viime kädessä määräävät terän ominaisuudet, joten hyväksi puukkosepäksi halajavan on opeteltava tekemään karkaisu ja päästö kunnolla.

Aivan lopuksi hiekkapuhalsin terän selän hiekkapuhalluskaapissa. Tämä vaihe ei ole pakollinen, mutta halusin saada taonnan jäljet kivasti esille. Hiekkapuhallus ja sen jälkeinen hionta irrottavat takomisessa syntyneen karstan metallin pinnasta ja tuovat vasaraniskut näkyviin. Hiekkapuhalluksen ajaksi suojasin terän maalarinteipillä. Kuvassa terä on hiekkapuhallettu, mutta sitä ei ole vielä hiottu hienolla hiomapaperilla ja teräsvillalla.

Lähteet:

Puukkoseppä Mikko Inkeroisen kotisivut: http://seppainkeroinen.net
Legendaarisen puukkosepän Taisto Kuorttin kotisivut: http://www.taistokuortti.com/ 

http://www.kolumbus.fi/mikko.esala/puumetalli/puukonvalmistus1.pdf
http://www.westyorkssteel.com/files/3913/5332/5447/steel_tempering_colour_chart.png
http://www.westyorkssteel.com/files/4613/5332/5445/steel_hardening_colour_chart.png