Noona hoiti ruudukon valmistamisen. Ensin sahattiin ja höylättiin soiroiksi koivua ja lämpökäsiteltyä koivua, ja niistä liimattiin liimalevy siten, että joka toinen soiro oli eri väriä. Sitten liimalevy sahattiin suikaleiksi, jotka liimattiin ja puristettiin yhteen. Shakkiruudukon pinta muodostuukin sitten päätypuista: sitä ei voi höylätä, vaan vain hioa.
Minä puolestani valmistin shakkiruudukolle kehykset. Laitoin pyörösahaan jiiriohjaimen ja asetin siihen 45 asteen kulman. Kulma pitää hakea, sillä pyörösahan omaan mitta-asteikkoon ei ole luottamista. Kun sahaa kahteen puupalikkaan jiirikulman ja mallaa niitä suorassa kulmassa oikohöylän pöydän ja ohjaimen avulla, niin näkee, mihin suuntaan ollaan menossa. Meillä oli vielä sellainen hienous kuin digitaalinen vatupassi käytössämme. Sen avulla sai melko tarkkaan määriteltyä oikean kulman. Mittailin valmiita kehyksiä vielä oikohöylällä useampaan otteeseen, että ne olisivat varmasti hyvät.
Kehyksistä tuli suorat, mutta sitten ongelmaksi tuli ruudukon vinous. En vain saanut hiottua niitä suoraksi: toisesta reunasta kun oli hyvä, niin toisesta meni vinoon. Noona tarttui toimeen, teki testipalan ja käänsi nauhahiomakoneen ohjainta aavistuksen verran toiseen suuntaan, mittaili sitten vielä suorakulmalla. Niin suoristui sekin.
Sitten vielä liimattiin osat yhteen. Korkeus ei ollut ihan sama, mutta tässä vaiheessa ei vielä kannattanut hioa tasan: vasta sitten, kun olisi liimattuna ja yhtenä kappaleena. Kulmat eivät tahtoneet mennä kiinni, mutta kun asettelimme metallivannepuristimen kulmapalat aivan tasan samoille korkeuksille, ongelma poistui. Niin pienestä voi olla onnistunut liimaus kiinni!
Viimeistely tapahtui siis sähkökäyttöisellä käsihiomakoneella, karheasta hienoon hiomapaperiin. Pinnalle levitimme Ponitytön mehiläisvahaa pari kerrosta.
Kiinnitimme shakkilaudan pöydän runkoon ruuveilla. Porasimme pienet alkureiät, jotta ruuvit menisivät helposti suoraan.
Koska pöytä tuli Noonalle, hän valoi vielä kaksi shakkinappulaa: kuninkaan ja kuningataren, hänelle ja ukolleen. Nappuloille kävi kuitenkin ohraisesti. Ne katkesivat molemmat kapeimmasta kohdastaan. Toivottavasti Noona ja Janne eivät joudu kohtaamaan samaa kohtaloa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.