Kakkuvati

Suunnittelin metallisorvauksen ja ruuvin kierteytyksen, metallivalun ja kivityön samaan työhön (suunnitelma tuossa metallisorvauksen yhteydessä). Tähän mennessä olin käsitellyt kiven, sorvannut ja kierteyttänyt metallia, valanut metallin ja puhaltanut muovikuvun. Ennen kun osia saattoi yhdistää, tarvittiin vielä se tärkein, eli kakkulautanen.

Lautanen osien yhdistäminen

Jämälaatikoita kaivellessani löysin melkoisen isot palaset 20mm vahvuista koivuliimalevyä. Toisesta niistä sai muotoiltua halkaisijaltaan 230mm lautasen. Työstin kappaleen vannesahan, nauhahiomakoneen ja alajyrsimen avulla. Lautanen on ihan perus pyöreä liimalevy, mutta sen alareuna on jyrsitty pyöreäksi ja yläreunaan on tehty huullos muovikupua varten.

Lautanen valmistui unelmanopeasti valmiista liimalevystä, mutta kiinnityksen suunnitteleminen oli omiaan tuottamaan tuskaisia hetkiä. Tarkoituksenani oli porata samanlaiset reiät kuin jalustan kiveenkin: pieni reikä, mistä ruuvi mahtuu läpi, ja suurempi, johon kanta piiloutuu. Kannan päälle sitten puutappi, jotta lautasen pinta olisi suhteellisen yhtenäisen näköinen. Merkitsin lautaseen keskikohdan ja porasin pylväsporakoneella ensiksi leveämmän reiän. Sitä kun menin innoissani Noonalle näyttämään, hänen kommenttinsa palautti maanpinnalle: olin porannut reiän väärälle puolelle, sillä pyöristetty jyrsintä oli ylhäällä ja kuvulle tarkoitettu huullos alaspäin. Ei auttanut kuin porata samankokoinen tappi kuin reikäkin, ja paikata reikä.

Porasin sitten viimein leveän reiän oikealle puolelle, ja sen sisään pienemmän. Asetin valmistamani ruuvin reikään. Sitten liimasin päälle puutapin, jonka aioin hioa myöhemmin nauhahiomakoneen avulla lautasen kanssa samaan tasoon. Mutta ah ja voi, olin unohtanut huomioida seikan, jonka jossakin välissä vielä muistin. Ruuvi oli nimittäin reiässään niin väljästi, että se pääsi pyörimään, kun kiinnitin lautasta ruuvin avulla metallisorvattuun jalkaan. En siis saanut kiinnitettyä osia yhteen tiiviisti, joten ei auttanut kuin repiä ja taltata jo liimattu tappi pois reiästä.
















Nyt päätin kerrankin ajatella, ennen kuin teen. Päättelin, että paras tapa saada kiinteä ruuvi, joka ei pääse pyörimään, olisi tehdä ruuviin ikään kuin puinen pää. Se hoitui siten, että porasin lisää lautaseen poraamani reiän kokoisia ympyröitä. Hioin ne puolen reiän syvyisiksi. Yhteen porasin ruuvin kokoisen aukon, toiseen ruuvin kannan kokoisen syvennyksen. Sitten liimasin kappaleet yhteen puuliimalla, ruuvi jäi niiden väliin tiiviisti. Paukutin tapin lautaseen, missä oli sama kaksitasoinen reikä kuin ennen mokailuja. Ruuvi painui hyvin, mutta reikä olisi saanut olla syvempi. Hioessani tappia samaan tasoon lautasen kanssa nimittäin ruuvin kanta tuli aivan aavistuksen näkyviin. Kohta jää tietenkin aina kakun ja paperin alle, mutta harmittaa kuitenkin. Olisi sen voinut paremminkin tehdä.

Lopuksi pintakäsittelin lautasen koivunvärisellä huonekaluvahalla. Lautasen ja kakun väliin tulee joka tapauksessa aina kakku- tai leivinpaperia, joten myrkkyjä ei luultavasti pääse hirveästi irtoamaan.















Viimein oli valmiina kaikki kolme osaa, joiden päälle kakku asetettaisiin. Nyt vain ruuvasin osat paikoilleen. Leikkasin nahkanjämistä pyöreät prikat / pehmusteet metallisorvauksen molempiin päihin, jotta liitos olisi mahdollisimman tiivis. Oli hieno hetki kiertää kaiken vaivannäön jälkeen osat paikoilleen!

Valetun nupin kiinnittäminen muovikupuun

Olin aikaisemmin puhaltanut kakkuvatiin sopivan kuvun ja valanut kupuun nupinkin. Muovikupu oli vielä kuitenkin neliön muotoinen. Vain sen keskusta, johon oli muovin kuumana ollessa puhallettu ilmaa, oli pyöreä, reunat olivat yhä neliöt. Ne sai sahattua pois pienellä vannesahalla. Muovipuru on vaarallista hengitysteihin, kasvoihin ja silmiin joutuessaan, joten käytä muovia käsitellessä kasvosuojusta ja huolehdi purunpoistosta. Kuumentuessa muovista lähtee tietty haju, mitä ei kannata liikoja hengitellä.

Ennen sahaamista ympyröin kuvun reunan maalarinteipillä suojatakseni edes ajatuksen tasolla muovin pintaa. Sahasin niin lähelle kupua kuin tohdin, ja loput hioin nauhahiomakoneella ja käsin. Karkean hionnan jälkeen oli vuorossa reunan kiillotus. Se käy pleksin kiillotusohjein:

Muovin reuna kiillotetaan siis hiomalla ensin 80-120-240 paperein, sitten märällä paperilla (karkeus 600) ja lopuksi voi vielä hinkata pintaan kankaanpalasella akryylimuovin kiillotustahnaa. Poistin sitten maalarinteipit, ja kupu oli ihan siisti, joskin vaati pari tiskauskertaa Fairyn kera.















































Mutta miten saisin kiinnitettyä nupin keskelle pyöreää kupua? Ponityttö kertoi Kitaramiehen vinkanneen hyvän keinon. Keskikohdan saa määritettyä kätevästi maalarinteipin avulla. Vedä maalarinteippi reunasta reunaan kuvun yli. Irrota teippi, liimaa se tasaista tasoa vasten, mittaa ja merkitse keskikohta teippiin. Katkaise teippi keskikohdalta, ja aseta se takaisin kupuun reunasta keskelle. Merkitse keskikohta. Liikuttele teippiä ja merkitse useista suunnista keskikohta.

Kun olin saanut keskikohdan merkittyä, porasin Dremelin kartiopäisellä terällä reiän merkitsemääni paikkaan. Kiinnitin nupin sitten sopivalla ruuvilla ruuvitaltalla vääntäen. Nuppiin poratussa reiässä ei ollut kierteitä, mutta ruuvi upposi hyvin pehmeään metalliin.

Ja viimein: valmista!