Tarkoituksenani oli kehystää dyykkaamani peili lovileikatuin kehyksin. Kehykset valmistuivat mukavasti, niiden tekeminen oli minulle mieluista puuhaa. Viimein koitti hetki, kun oli aika leikata peili sopivan kokoiseksi. Olen leikannut lasia kerran aikaisemmin, kuviskoulussa ehkä kymmenisen vuotta sitten. Eihän se nyt voisi vaikeaa olla. Kanteletar väitti vastaan ja kertoi, että oli ollut lopputulokseen tyytyväinen vasta kymmenien harjoituskertojen jälkeen. Halusin todistaa toisin.
Vanhan peilikaapin ovessa oli runsaasti ylimääräistä sekä pituus- että leveyssuunnassa. Ajattelin hieman harjoitella. Leikkaaminen tapahtui lasinleikkausveitsellä. Lasia leikatessa terävät lasisirut ja lasipöly lentelevät vaikka keuhkoihin saakka, joten suojaa itsesi huolella. Työtakki, kasvosuojus ja hanskat ovat ehdottomasti tarpeen.
Harjoitus sujui ihan hyvin, sillä sain leikattua ihan nätin kolmion peilin nurkasta. Se vaati kuitenkin useampia vetoja, mutta pikku kopautuksella pienempän kappaleeseen kolmio irtautui hyvin.
Mutta eihän se niin helppoa ollutkaan. Lasinleikkaamisessa pitää olla tietty tuntu, näppituntuma, jollaisen voi saada vain harjoittelemalla. Alla olevassa kuvassa näkyy, kuinka vasen ja alareuna eivät ole kovin siististi leikatut. Vedin lasinleikkausveitsellä metalliviivainta vasten viillon, mutta se ei ollutkaan tarpeeksi syvä. Vedin useamman viillon: eiväthän ne tietenkään osuneet täysin samalle kohdalle. Kun sitten viimeinä kävin koputtelemaan peilin oikealta puolelta, mistä olin leikannut, lasi murtui sieltä täältä yhtä epäsäännöllisesti kuin olin leikannutkin. Kanteletar neuvoi jälkikäteen, että lasia pitää koputella lopuksi vastakkaiselta puolelta kuin on leikannut. Minä en sitä tiennyt, joten vasempaan reunaan lohkesi jopa koloja. Päätin vielä kokeilla reunojen hiomista, sillä Kanteletaren mukaan tahko voisi vielä pelastaa peilini.
Minä sitten innoissani tahkolle. Koetin hioa peilin reunaa tasaisesti vastahiomalla, mutta peili_halkesi_keskeltä_kahtia. Harmitti, ja siihen loppuivat haaveeni kehystetystä peilistä.
Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut ihme, jos peili ei olisi hajonnut. Tahko on leveydeltään ehkä noin 1/20 osa peilin leveydestä, ja kun sellainen paine kuin vastahionnassa osuu keskelle tuollaista lasikappaletta, on ihan luonnollista, että lasi halkeaa. Tämä on tätä arjen fysiikkaa, sama tilanne kuin heikoilla jäillä. Mitä pienemmälle alueelle paino/paine osuu, sitä suurempi se on. Suksilla paine jakautuisi tasaisemmin, sillä silloin hiihtäjän paino olisi laajemmalla pinta-alalla. Siispä samasta syystä kuin ei kannata mennä heikoille jäille, ei kannata hioa leveää peiliä tahkolla.
Joskus pitää ostaa lasinleikkausveitsi ja harjoitella tekniikka kuntoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.